Kauden viimeinen peli ja suuri kysymysmerkki edessä ensimmäisen pelin Jedan Stagaa päätyttyä selkeisiin 8-0 lukemiin vastustajalle yhdistettynä päivän ensimmäisen pelin taaperrukseen. Pelien välissä oli kokoonpanoa hieman rukattu ja Arska ja Teme saivat mahdollisuutensa hyökkäyspäässä Tuomaksen ja Jannen jäädessä hoitamaan puolustajan tonttia. Lisäksi oli puhetta, että peliä voisi pelata jälkimmäisen Rangers-pelin malliin.

Ottelun alku jo näytti taisteluotteen olevan erilainen aamun peliin verrattuna. Laukausten eteen käytiin rivakasti, ja pallon siirtely omassa päässä oli rauhallista ja mikäli aika oli käymässä vähiin, purettiin pallo huolella toiseen päähän kenttää. Erän loppupuolella Ollia rikottiin maalivahdin alueen edessä ja tuomari tuomitsi eduksemme rangaistuslaukauksen, joka kuitenkin tällä kertaa jäi hyödyntämättä, kuten sitä seurannut ylivoimakin. YV:n alkuun vastustajan pelureista pari näytti nopeuttaan kuitenkaan pääsemättä maalin tekoon. Omassa päässä ei tainnut koko erän aikana olla kuin pari hässäkkää; melko tasaista kaiken kaikkiaan.

Toinen erä jatkui ensimmäisen viitoittamalla tiellä. Vastustajan päästessä paikkoihin vedot paukkuivat yli, ohi tai omiin puolustaviin pelaajiin. Vastaavasti omat lähdöt laitojen myötäisesti sujuivat sukkelasti. Noin viiden minuutin kohdalla vastustajan heppuli sai pallon maalistamme katsoen vasemmalla puolella ja nappasi pallon avoinna olleeseen takakulmaan - klassinen treeneistä tuttu hassi maalivahtiosastolla. Tämä takaisku ei kuitenkaan taittanut selkää, vaan pari minuuttia tästä Hawa sai pallon keskiviivaan ja maalivahdin alueen välissä, otti pari harppausta sivuun, ja tempaisi rannarin yläkulmaan - hiihaa, lisää tätä, Hawa! Pari minuuttia tästä olimme jälleen takaa-ajoasemassa vastustajan ylivoimahyökkäyksen päätyttyä hallittuun maalivahdin harhautukseen ja pujotukseen sisälle.

Kolma erä jatkui edellisten erien kaltaisena. Vastustaja käänsi peliä nopeasti, ja pyrki suoraan syötöstä maalin tekoon siinä kuitenkaan onnistumatta. Lähemmäs seitsemän minuuttia oli käyty kolmatta erää, kun pallo prässättiin siinä ja tossa olleilla otteilla omille, ja Nikolta pallo tuli Stigulle suunnilleen samoille kohdin kuin Hawalle edellisessä erässä. Rauhallinen sihtaus (aika taisi pysähtyä kentällä) ja napakka rannelaukaus oli maalin ylänurkassa, eikä maalivahdille jäänyt pienintäkään saumaa. Pelin viimeisen kolmen minuutin lähestyessä sortui vastustajan pelaaja rikkomaan tuomarin aiemmin antamaa ohjetta pelin viivästymisestä, ja oli ylivoiman aika. Kuullakseni tarkoitus oli pelata rauhallisesti ja näin peli myös pyöri. Maalilla Hawa teki lujasti töitä maskissa, ja Jannen tempaus juuri keskiviivan alta painuikin vastustamattomasti maaliin maalivahdin haettua palloa väärältä puolelta. Kuittaus seurasi välittömästi seuraavassa vaihdossa jokseenkin samaan malliin ja maali varmasti näytti erittäin helpolta mennessään melkein keskeltä sisälle... Pelin lopussa ei vastustajalle tullut varsinaista hekkupaikkaa kuin ei myöskään meille, joten peli päättyi ansaittuun, taisteltuun tasapeliin.

Ottelun parasta antia oli ehdottomasti taisteluhenki, joka huokui lukumääräisesti pienestä joukkiostamme. Suurin osa vedoista ei koskaan tullut maalille, ja omaa peliä rakenneltaessa maltti oli jopa ylikorostetusti läsnä. Vastustajan aggressiivinen karvaus toisaalta tarjosi mahdollisuuksia useampaan otteeseen nousuihin laitoja pitkin, joita mahdollisuuksia myös hyödynnettiin. Jokainen tehdyistä maaleista tuli laadukkailla laukauksilla ja ensimmäistä maalia lukuunottamatta ei omiin tuolleille maaleille löytynyt yksiselitteistä syytä. Rangaistuslaukauksesta tulleen paikan käyttäminen oli oma mahdollisuutemme tehdä ratkaiseva ero, kun taas vastustajan veto kävi joidenkin omien pelaajiemme mukaan kerran pikaisesti maalinpuolella - itse kuulin vain kilahduksen ja huudon "Ei o!", joten se siitä.

Ensi kaudella uudestaan.

-saku-